tiistai 4. elokuuta 2009

Pentukuulumisia

Meille asiat sattuvat ja tapahtuvat aina aika nopeiden päätösten jälkeen. Emme todellakaan olleet ajatelleet uutta stabipennun hankintaa kenneliimme, koska Beila on vielä niin pieni ja koulutus yms. asiat vasta alussa. Kuitenkin kävi niin, että sain viestin jossa kerrottiin Hollannissa olevasa Moaie-Hovingen kennelistä www.moaie-hovingen.nl/
Heille oli syntynyt 15. heinäkuuta pentue jossa on viisi narttua ja kolme urosta. He etsivät yhdelle narttupennulle kasvattajaa. Meittimisen ja keskustelun jälkeen laitoin viestiä Moaie-Hovingen kennelin toiselle omistajalle Berthalle ja sainkin heti vastauksen, että ovat valmiita myymään narttupennun meille. Olivat jo muutaman päivän kuulemma odotelleet meidän viestiä?! Näin alkoi kuumeinen miettiminen otammeko nyt pentua vai sanommeko kuitenkin ei. Lopulta tulimme sellaiseen päätökseen, että jos Berthalle sopii, niin annamme pennun sijoitukseen. Sitten aikanaan, jos kaikki on niin kuin pitää tulemme teettämään sillä pentuja. Vähän epäilin, miten Hollantilainen kasvattaja suhtautuu siihen, että ehdotan heille peunnun antamista sijoitukseen. Bertha oli erittäin ymmärtäväinen ja sanoi asian olevan OK jos vaan pentu menee hyvään ja huolehtivaan kotiin, sekä olemme pennun kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon.

Koska halusin edetä niin, että myös Bertha hyväksyy pennun tulevan kodin, oli siis päätöksiä tehtävä tässäkin asiassa mahdollisimman pian. Mietimme kuumeisesti vaihtoehtoja sijoituskodille. Stabiystävämmmekin olivat mukana avustamassa sijoituskodin etsinnässä, suuri kiitos heille avusta. Halusimme meilellämme pennun perheeseen joka jo tuntee rodun ja on muutenkin aktiivinen koiran kanssa harrastamisessa. Ja sitten puhuin Minnan kanssa puhelimessa ihan muusta asiasta mainitsin tästä pentuasiasta. Minna naureskeli, että olivat juuri sinä aamuna puheneet Samin kanssa, että Sirulle pitäisi ottaa koirakaveri. Näin he sitten tahollaan jäivät miettimään mahdollista toista sijoituspennun ottamista. Minnalla ja Samillahan on meiltä jo Hazebad Lollypop Beau "Siru" sijoituksessa.

Siru on ensimmäinen Hazebad kennelin koira, joka on mennyt vieraalle sijoitukseen. Minulla on ollut aika korkea kynnys antaa pentua sijoitukseen, koska olen kuullut kaikenlaista negatiivista asiaa siitä. Aikaisemminkin meiltä oli kysytty pentua sijoitukseen, mutta emme ole antaneet. Joten Sirun kanssa päätimme kokeilla, mitä se pitää sisällään ja ehdotushan silloin aikanaan tuli meiltä Minnalle ja Samille, hehän olivat aluksi ostamassa meiltä koiraa. Ja kaikista parhaan sijoituskodin Siru sai. Minna ja Sami ovat tosi ihania ihmisiä ja ovat paneutuneet koiraan ja rotuun oikein perusteellisesti. Olemme saaneet heistä myös ihanat ystävät. Kävimme muutamia keskusteluja puhelimitse, ja sitten Minna ja Sami tulivat vielä meillä käymään ja keskustelemaan. Lopuksi sovimme, että stabypentu Hollannista tulee heille.

Vielä ei ole tiedossa mikä viidestä nartusta on tulossa Suomeen. Se selviää noin kolmen viikon kuluessa. Kasvattaja ottaa geenitestin pentueesta Tyypin 1 von Willlenbrandin taudista (vWD1) joka on useilla koiraroduilla esiintyvä perinnöllinen sairaus. Tätä tautia esiintyy myös Sabyhoun rodussa mutta NVSW Hollannissa ei kehoita kasvattajia testaamaan koiriaan. Tämä on toinen pentue Hollannissa joka testataan, myös emä ja isä on testattu. Ensimmäinen pentue joka testattiin Hollannissa oli meidän Beilan (Fan´t Tsjerkeriede kennel). Jälkeenpäin olen saanut tietooni, että stabeja kyllä Hollannissa testataan, mutta siitä ei niin puhuta siellä. Olemme luvanneet Beilan kasattajalle Marjolle, että Beilan ensimmäisen pentue sekä käytettävä uros testaan. Beilan tulos vWD1 testissä oli terve.

Nyt sitten alkaa kuumeinen matkasuunnittelu ja suuntaamme Hollantiin Minnan tai Samin kanssa syyskuun puolessa välissä hakemaan pentua.

2 kommenttia:

  1. Voi että olen iloinen, kun uusi pentu pääsee hyvään kotiin! Onhan siinä alussa tietenkin vipinää, ja Siru voi noin viikon verran odotella, että milloin toi kakara häipyy....Meillä Nuutti mökötti viikon verran, ja oli todella marttyyri. Sit helpotti. Ihan kateeksi käy, kun ihmiset uskaltavat tehdä nopealla aikataululla isoja päätöksiä elämässä. Minä en ainakaan ole katunut päiväkään, kun hommasin Nuutille kaverin. Koira tarvitsee myös koirakavereita!

    VastaaPoista
  2. Sama homma on ollut meillä kun uusi pentu on jäänyt tai tullut. Vanhemmat koirat ovat aluksi sen näköisiä, että ei taas ja ei kai toi tänne jää. Mutta vähän ajan kuluttua uusi tulokas on hyväksytty varauksetta laumaan. Niin kävi myös bracco Viljalle, vaikka stabit olivat sen suhteen vielä enemmän ihmeissään.

    VastaaPoista