ENSIMMÄINEN VESITYÖKOE

Sijoitusnarttumme Hazebad Lollypop Beau "Siru" suoritti hienosti vesityökokeen sunnuntaina Kärkölässä. Siru on toinen stabyhoun joka on vesityön suorittanut. Mukana oli ollut myös Sirun veli Baako.

PALJON ONNEA SIRUN HIENOSTA KOESUORITUKSESTA.

Tässä Sirun omistajan kertomana Siru ja Baako vesityökokeessa:

"Tänään kävimme kaisan ja Baakon kanssa Lahden lähellä Kärkölässä, Kanta-Hämeen Kanakoirakerho ry:n järjestämässä vesityökokeessa. Ylituomarina toimi Eerola Seppo.

Matkaan lähdettiin hieman myöhässä ja kun navigaattori sekoili ja johdatti matkaseurueen Kärkölän metsien pikkuteille tunnelma oli jo hetkittäin melko tiivis. Mutta loppujen lopuksi pääsimme perille.

Koe järjestettiin mökillä, jossa oli oma lampi. Paikalla oli 11 nuortenluokan osallistujaa ja muistaaksemme 19 avoluokkasta. Stabyhounit herättivät positiivista huomiota ja meitä kehuttiinkin kovasti osallistumisesta, Ylituomarikaan ei ollut ikinä ollut Stabyjen kanssa tekemisissä ja oli myöskin innoissaan mukanaolostamme.

Lähdöt suoritettiin arvotussa järjestyksessä. Sirun kanssa olimme 8:sia ja Baako 10:siä. Sirun toiminta ei juurikaan jännittänyt, lähinnä vain toivoin, että edes tämän kerran Siru malttaisi odottaa lähdössä ja toisi damin käteen. Kaisa sitten hermoili meidänkin puolesta Baakon suoritusta.


Siru oli suorituspaikalle mennessä intoa täynnä ja olikin aika ihme, että istahti kuitenkin sivulle. Kun heitin damin, Siru ampaisi matkaan tuomarin luvasta. Damin haku sujui reippaasti, mutta rannelle tullessaan Siru tiputti sen maahan ja lähti haahuilemaan takaisin vettä kohden. Kutsuin Sirun takaisin ja se sukelsi pantaan. Ihan kelpo suoritus kuitenkin.

Baako ei vuorollaan suostunut lähtemään damin perään, joten saaliiksi jäi hieno 0 pistettä, mutta kokemus oli kiva sekä Kaisalle, että Baakolle. Palkinnoksi Siru sai hakea Baakonkin Damin ja oli hyvin tyytyväinen uudesta pulahduksestaan.

Itse tapahtuma oli tosi kiva ja kaikki olivat rennolla asenteella, eikä 8 euron kustannuskaan ole paha näyttelyihin verrattaessa. Ylituomari Eerola oli ihan mahtava. Antoi koiralle kunnolla aikaa aloittaa kokeen ja ohjasti sujuvasti toimintaa.

Sirun tulos:
Veteenmenohalukkuus joka oli 5 eli erinomainen
Kantaminen joka oli 1 eli pudottelee
Pureskelu joka oli 5 eli ei pure

Luovutusta ei voitu arvostella, koska pudotti damin rannalle (arvostelussakin tästä maininta)

Vesityö 2 x 3 = 6 pistettä

Kannattaa mennä kokeilemaan.

Terveisin, Sami ja Siru"

STABYHOUNKERHON HOUTSKÄR VIIKONLOPPULEIRI

Houtskarin lauttaa odottamassa


Lähdimme Iinan ja koirien Lunan, Neelan ja Beilan kanssa perjantaina puolenpäivän jälkeen ajelemaan kohti Houtskaria. Ajomatka sujui hyvin lautamatkat mukaan lukien. Viimeinen lauttaosuus Houtskarin lautta kestää noin puolisen tuntia. Kun tulimme lauttarantaan niin lähtevä lautta oli jo täynnä joten jouduimme odottamaan lauttarannassa tunnin seuraavaa kyytiä. Aika meni kuitenkin nopeasti ja saavuimme Houtskarin Kansanopistolle kuuden paikkeilla. Siellä olikin jo stabiporukkaa paikalla. Perjantaina yleensä vaan saavutaan paikanpäälle, majoittaudutaan sekä vietetään aikaa yhdessä. Kaikkiaan paikalle tuli sitten 19 stabia ja viisi erirotuista koiraa ja ihmisiä oli yli kolmekymmentä. Ylituomari Mauri Harju oli meillä kouluttajana koko viikonlopun.


Lauantaiaamu oli sateinen ja harmaa. Yöllä herätessä olin kuullut myös kovaakin sadetta. Positiivisella mielellä lähdimme aamupalalle ja sen jälkeen kuuntelemaan Maurin luentoa. Ja kuinka ollakkaan sen aikana sade lakkasi ja aurinko pilkisti esiin harmauden keskeltä. Lauantain ohjelmassa oli maanoutokoulutusta eläimellä. Ihmiset ja koirat pakkautuivat autoihin ja sitten suuntasimme kohti sovittua peltoa.
Mauri kertoi aluksi mitä teemme ja näytti omalla koirallaan kuinka se toimi linnun haussa. Ja hienostihan se kokenut koira homman hoiti.
Meidän koirista Luna ja Neela eivät suostuneet ottamaan kuollutta lintua suuhun ollenkaan. Pikku Beila oli intoa täynnä ja pienen ohjauksen jälkeen kantoi linnun emännälle hienosti. Vaikka Beila kantaa damia yms leluja ja tuo ne pyydettäessä, niin kyllä oli pienoinen ihmetys että se toimi oikean "kylmän" linnun kanssa.








Muutama koira hoiti homman tosi hienosti ja sitten oli niitä jotka eivät lintuun koskeneet ollenkaan. Kyllä ne menivät innokkaasti linnun luokse, mutta suuhun eivät suostuneet sitä ottamaan.
Tulimme onnistuneen päivän päätteeksi takaisin kansanopistolle jossa oli ruokailu. Ruokailun jälkeen oli vuorossa luento koiran elekielestä ja signaaleista. Saimme hyvää uutta tietoa sekä myös vahvistusa omiin näkemyksiimme koiristamme sekä niiden eleiden merkityksestä. Illalla oli jälleen yhdessäoloa ja koska päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin vietimme kaunista kesäiltaa mahtavan kauniin tähtitaivaan alla.

Sunnuntaina sitten aamupalan jälkeen menimme heti rantaan ja siellä kokeilimme koiriemme vesityötaipumuksia. Ja jälleen sama juttu; muutama koira suoriutui erittäin hienosti ja nyt osa niistä koirista jotka eivät pellolla olleet lintuun koskeneet hakivat linnun vedestä. Mutta oli myös niitä jotka eivät vieläkään lintuun koskeneet. Meidän Neela ei suostunut menemään veteen ollenkaan, ilmeisesti outo ja kivkkoinen ranta ei ollut mieleen. Luna meni tapansa mukaan innokkaana, mutta se nouti sitten loppujen lopuksi vain pallon. Vesinouto on Lunalla muuten hyvin hallussa kun vain linnun ottaisi suuhun. Beila ei osannut hakea lintua kaislikosta koska se ei nähnyt heittoa, vaan lintu oli jäänyt sinne edelliseltä yrittäjältä. Heitin sitten damin jonka se haki tapansa mukaan hienosti. Beilan koulutuksesta puuttuu vielä, että se lähtisi vasta käskystä noutamaan ja että tuodessa istuen luovuttaisi "saaliin" ohjaajalle. Kaislikossa olevan linnun noutoon tuli Sinikan Saya avuksi, joka nouti linnun. Siitäpä Beila sitten innostui ja heittelin sille itse lintua. Joka kerta sen jälkeen Beila toi linnun hienosti rantaan.







Yhteenvetona viikonlopusta jäi mahtavan hieno porukka ja tietysti Manun koulutus sekä maa- että vesinouto. Tuli paljon uutta tietoa ja pohdiskeltavaa miten jatkaa esim Beilan kanssa joka toimii pentuiästä huolimatta ihan mallikkaasti.




Beitske Foske fan´t Tsjerkeriede "Beila" 5 1/2 kk

BAAKO ROP TERVAKOSKELLA

Tervakosken KV näyttely 29.8.
tuomari Minna Toivakka

HAZEBAD LIONHEART BAAKO ROP
Ei sijoitusta ryhmäkehässä

Baako ROP Heinolassa

Heinolan koiranäyttely 23.8.
Tuomari Aila Lehmussaari

BRACCO ITALIANO

HEINÄARON ANIMA MIA "Vilja" EH





STABYHOUN

HAZEBAD LIONHEART BAAKO "Baako" ROP, SERT
Ei sijoitusta ryhmäkehässä!






HAZEBAD LOLLLYPOP BEAU "Siru" EH






Kaisa, Baako sekä Ada, Minna, Sami ja Siru tulivat meille lauantaina. Lisäksi Iina ja Janne poikkesivat koiriensa kanssa, joten stabeja vilisti pihassamme kaikkiaan 10 kappaletta. Oli tosi mukava seurata tuon stabilauman touhuilua. Me myös keskustelimme paljon koirista ja niihin liittyvistä asioista. Usein puheet tietysti kääntyivät myös tulevaan pentuun Liliin, kun matka alkaa jo lähenemäänkin. Erittäin mukava viikonloppu hyvien ystävien seurassa ja vielä onnistunut näyttelyreissu sen päälle.
Juuri kun oli Sirun vuoro mennä kehään joku paukautti ison roskalavan kannen kiinni. Siru säikähti sitä ja halusi tietysti pois kehästä. Onneksi tuomari hoiti homman hienosti ja antoi Sirulle aikaa. Myös Minna handlasi homman hienosti ja päättäväisesti ja sai Sirun esiintymään. Ainoastaan mittakeppi tuotti vaikauksia. Tuomari sanoi viellä, että tulos olisi ollut parempi jos olisi antanut mitata.

Ensi viikonloppu Stabyhounkerolaiset suuntaavat kohti Houtskaria ja Baako ja Siru Tervakosken näyttelyyn.

Binske Jiska fan de Moaie Hôvingen "Lili"

Pennut Hollannissa ovat kasvaneet paljon ja ne ovat nyt viiden viikon ikäisiä. Saimme kuulla, että vWD1 testit on otettu. Ensi viikolla sitten tiedämme mikä narttupennuista matkustaa kanssamme Suomeen. Pennun kutsumanimeksi tulee Lili ja lähdemme Minnan kanssa 12.9. hakemaan pentua. Lentomatkat on jo varattu ja kun mietimme miten menemme lentokentältä Schoonhoveniin, niin Bertha ilmoitti että se asia on järjestetty. Bertahan tuttava jolla itselläänkin on stabeja ja kouluttaa Berthan stabia haluaa välttämättä tulla hakemaan meidän lentokentältä. Lisäksi tämä ystävällinen ihminen on lupautunut viemään meidät takaisin kentälle iltapäivällä. Ei voi kun ihmetellä heidän ystävällisyyttään. On tosi hienoa tavata rodun kotimaassa ihmisiä joilla itselläänkin on stabyhoun. Varmasti meillä riittää keskustelua koko automatkan ajan mennen tullen, ja mikäs muu on aiheena kuin stabyoun:-) Myös Beilan kasvattaja Marjo on näillä näkymin tulossa tapaamaan meitä. Jälkeenpäin selvisi, että Bertha ja Marjo ovat hyviä ystäviä keskenään.
Nyt jäämme sitten jännityksellä odottamaan mikä viidestä narttupennusta tulee meille ja sitten vaan muutaman viikon päästä matkaan.

JOENSUU ELO-KARELIA 15-16.8.

Perjantaina joukko stabilaisia suuntasi autojensa nokat kohti Joensuuta Elo-Karelian koiranäyttelyihin. Siellä olisi lautantaina kansallinen koiranäyttely ja sunnuntaina kansainvälinen koiranäyttely. Suurin osa autokunnista lähti jo puolenpäivän aikaa ajelemaan Joensuuta kohti. Meidän porukka pääsi lähtemään Maakeskestä vasta vähän ennen kuutta illalla. Matka sujui kaikin puolin hyvin. Autossa oli mukana meidän stabit Fiia ja Neela jotka osallistuisivat näyttelyyn ja Luca ja pikku Beila jotka olisivat turisteina mukan. Lisäksi oli vielä bracco Vilja Jennin kanssa. Kawan olin vienyt hoitoon Dustyn perheen luokse jo päivällä.

Saavuimme noin yhdentoista aikaan perille Liperiin jossa oli meidän koko porukalle mökki vuokrattuna. Siellä olivat perillä jo muu porukka: Ville Stigun, Kaijan ja Simon kanssa. Ragna emäntänsä Katin kanssa, Leya emäntänsä Tinan kanssa, Olda Tertun ja Harryn kanssa, sekä Luna ja Iina. Joten samassa mökissä oli siis ihmisiä 11 ja koiria 10. Voitte vain kuvitella sitä tunnelmaa:-) Ilta tai oikeastaan yö vietettiin kuulumisia vaihdellen ja sitten nukkumaan koska lauantaina kehä oli stabeilla aamupäivällä.

Lauantai aamu oli aurinkoinen ja lupasi meille hyvää säätä. Koirat kirmailivat pihalla ja uimaankin olisi tehnyt mieli ja taisi sinne Fiia ja Vilja pulahtaa, kun eivät voineet vastustaa kiusausta. Sitten koko konkkaronkka lastautui autoihinsa ja matka kohti Joensuuta ja näyttelyä alkoi. Näyttelypaikalla pystytimme teltan joka suojasi koiria ja ihmisiä auringolta. Stabeilla ja bracco italiaanoilla oli tuomarinmuutoksen takia tuomarina Vilmos Kardos Unkarista. Ensin meni kehään bracco Heinäaron Anima Mia "Vilja" joka sai hienosti ERIN ja SERTin ja oli myös JUN-ROP.
Sitten olikin heti vuorossa stabit ja stabiuros Hazebad Astroboydewille "Ville". Ville sai hienosti ERIN. Sitten vuorossa kaksi JUN narttua Aspi ja Ragna Rosebud fan Fryske Komof "Ragna". Aspi sai ERIN ja Ragna EH. Seuraavaksi oli vuorossa AVO nartut Hazebad Magnetic Yaya "Leya", Häromis Overseas Beauty of Bram "Fiia", Hazebad Dainty Gia "Olda", Hazebad Aprilla Felity "Luna" ja Hollanské Nije Fenna "Neela" jotka sijoittuivat tässä järjestyksessä. Rotunsa paras kilpailussa Ville oli ROP ja sai myös SERTin ja JUN narttu Aspi oli VSP saaden myös SERTin ja ollen JUN-ROP. Kasvattajaryhmässä saimme KP:n!

Lauantain oli sään puolesta erittäin hieno ja aurinkoinen. Lauantaina Ville meni ryhmäkehään jossa ei tullut sijoitusta. Vilja ja Aspi menivät Royal Canin Junior-kilpailuun. Vilja pääsi ensimmäisessä karsinnassa mukaan, mutta sitten ei kuitenkaan tullut sijoitusta. Kasvattajaryhmäkin esittäytyi.

Meidän etelästä tulleiden lisäksi näyttelyssä oli siis Aspi joka asuu Joensuussa. Aspin emäntä Leena oli kutsunut meidät, siis koko porukan luokseen kahville. Kehien päätyttyä suuntasimme automme kohti Aspin kotia. Siellä Leena oli laittanut meille maukkaat syötävät ja juotavat. Olimme pihalla jossa koirat saivat juosta vapaana ja keskustelimme tietysti mistäs muusta kuin koirista. Ja niin siinä kävi, että kun me ihmiset juteltiin niin meidän pikku Beila kunnostautui oikein vieraissa. Löysin sen kahvipöydästä syömästä munavoita, jotka Leena oli meille valmistanut. Etutassut ylettyivät hyvin pöydän reunalle ja niin menivät herkulliset munavoit "parempiin suihin". Se taisi palkita itse itsensä kun oli koko päivän joutunut olemaan vain turustina näyttelyssä. Kiitos paljon Leenalle vieraanvarausuudesta ja oli mukava poiketa kahvihetkelle. Sitten autojen nokat kohti Liperiä ja mökkiä jossa odotti ruoka ja sauna. Ja niin oli ensimmäinen näyttelypäivä takanapäin ja kaikilla oli erittäin hyvä mieli onnistuneesta näyttelypäivästä. Sekä tulosten, että sään puolesta.

























































Kuvissa koirat molempien päivien näyttelyssä. Ensin lauantain kuva ja sitten sunnuntain. Viljasta on kuva sunnuntain kehästä ja isosta kehässä olleesta Royal Cani Junior kilpailusta, jossa se oli juuri päässty jatkoon. Kaksi viimeistä kuvaa ovat turistikoiramme Beitske Foske fant Tsjerkeriede "Beila" vasemmalla ja Cassidy V.D. Maarheezs Hof "Luca".


Sunnuntaina sää oli aamusta aurinkoinen, mutta aika kolea. Vaatteita piti ottaa tarpeeksi mukaan sekä myös sadevaatteet. Jenni, Iina sekä koirat Vilja ja Luna menivät jo aamusta näyttelypaikalle koska Viljan kehäaika oli aamusta ja stabeilla vasta iltapäivällä. Valitettavasti Vilja ei suostunut tuomarin (Tapio Eerola) kanssa yhteistyöhön, ja se ei antanut tuomarin koskea itseään ollenkaan. Tästä syystä tuomari antoi Viljalle T. Jotenkin EVA olisi ollut ymmärrettävämpi tässä tapauksessa.
Siten me loppu stabiporukka saavuimme näyttelypaikalle puolenpäivän jälkeen. Sunnuntaina stabeilla oli tuomarina Jukka Kuusisto. Teltta vaihdettiin toisen kehän viereen ja kyllä se olikin nyt tarpeellinen, kun vähän ennen kehän alkua alkoi tiputtelemaan vettä. Kun oli stabien vuoro mennä kehään sitä sitten tulikin jo ihan kunnolla.
Ville sai EH. Nartuista Leya, Olda, Aspi ja Fiia saivat ERIN. Luna, Neela EH ja Ragna H, tässä järjestyksessä. Leya oli siis ROP saaden myös SERT, CACIB. Olda sai VARA-CACIB ja Aspi VARA-SERT ja ollen ROP-JUN. Leyalle ei sijoitusta
RYP kehässä ja Aspi ei mennyt junnukehään ollenkaan huonon sään ja Aspin esittäjän Jennin kotiinlähdön vuoksi.

Kasvattajaryhmässä saimme KP:n!
































Osa porukasta lähti kotiin siis sunnuntaina koska työpäivä kutsui maanantaina. Me loput jäimme vielä yhdeksi yöksi Liperin mökille. Ilta meni rattoisasti hyvässä seurassa. Maanantaina lähdimme porukalla kotia kohti ennen puolta päivää. Teimme pari pysähdystä matka varrella ja sitten tiemme erosivat Kuortin jälkeen jossa söimme päivällisen. Miedän auto ajoi Maakeskeen ja nyt oli Tina ja Leya meidän kyydissä. Sinne jätettiin kotiin Jussi ja koirat ja Tinan ja Leyan kanssa lähdimme hetimiten ajamaan kohti Järvenpäätä jossa Tinan auto oli. Tina ja Leya lähti kohti Turkua ja minä hain vielä Kawan Dustyn luota hoidosta. Siellä oli heillä mennyt hyvin ja toivottivat Kawan koska vaan uudestaan hoitoon. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun pitkästä aikaa vein koirani niille viraaseen hoitoon. Mutta hyvähän se on nähdä, että ovat todella sopeutuvaisia. Sitten vielä ajoimme Maakeskeen jonne saavuimme Kawan kanssa puolen yön paikkeilla.

Erittäin mukava reissu mahtavassa seurassa tuli taas tehtyä ja nyt jäämme innolla odottamaan parin viikon päästä olevaa Houtskar viikonloppuna stabileirin merkeissä. Mutta sitä ennen käymme vielä Viljan, Sirun ja Baakon kanssa pyörätämässä Heinolan näyttelyssä seuraavana viikonloppuna.

Neo ensimmäisessä pentunäyttelyssä

PALJON ONNEA HAXEBAD DYNAMIC NEO "NEO" ROP, RYP 2
Sunnuntaina 9.8. Helsinki, tuomari Hannele Jokisilta

Onnea myös Tuomakselle ja koko perheelle Neon hienosta näyttelytuloksesta.

Anni Vesilahden ryhmänäyttelyssä

PALJON ONNEA HAZEBAD AMITY WIKELINA "ANNI" AVO ERI1, ROP, SERT (viimeinen serti)
Ei sijoitusta ryhmäkehässä
Sunnuntaina 9.8. Vesilahti ryhmänäyttely, tuomari Anita Maljanen

Stabilaumamme

Tässä kuvat meidän stabeista, yhteiskuvaa odotellessa nyt näin erikseen!

Ensin tietysti esittelyssä tytöt:


Beila, Fiia ja Neela




Ja tässä söpöläiset Fiia ja Neela untenmailla



Luca ja Kawa

Pentukuulumisia

Meille asiat sattuvat ja tapahtuvat aina aika nopeiden päätösten jälkeen. Emme todellakaan olleet ajatelleet uutta stabipennun hankintaa kenneliimme, koska Beila on vielä niin pieni ja koulutus yms. asiat vasta alussa. Kuitenkin kävi niin, että sain viestin jossa kerrottiin Hollannissa olevasa Moaie-Hovingen kennelistä www.moaie-hovingen.nl/
Heille oli syntynyt 15. heinäkuuta pentue jossa on viisi narttua ja kolme urosta. He etsivät yhdelle narttupennulle kasvattajaa. Meittimisen ja keskustelun jälkeen laitoin viestiä Moaie-Hovingen kennelin toiselle omistajalle Berthalle ja sainkin heti vastauksen, että ovat valmiita myymään narttupennun meille. Olivat jo muutaman päivän kuulemma odotelleet meidän viestiä?! Näin alkoi kuumeinen miettiminen otammeko nyt pentua vai sanommeko kuitenkin ei. Lopulta tulimme sellaiseen päätökseen, että jos Berthalle sopii, niin annamme pennun sijoitukseen. Sitten aikanaan, jos kaikki on niin kuin pitää tulemme teettämään sillä pentuja. Vähän epäilin, miten Hollantilainen kasvattaja suhtautuu siihen, että ehdotan heille peunnun antamista sijoitukseen. Bertha oli erittäin ymmärtäväinen ja sanoi asian olevan OK jos vaan pentu menee hyvään ja huolehtivaan kotiin, sekä olemme pennun kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon.

Koska halusin edetä niin, että myös Bertha hyväksyy pennun tulevan kodin, oli siis päätöksiä tehtävä tässäkin asiassa mahdollisimman pian. Mietimme kuumeisesti vaihtoehtoja sijoituskodille. Stabiystävämmmekin olivat mukana avustamassa sijoituskodin etsinnässä, suuri kiitos heille avusta. Halusimme meilellämme pennun perheeseen joka jo tuntee rodun ja on muutenkin aktiivinen koiran kanssa harrastamisessa. Ja sitten puhuin Minnan kanssa puhelimessa ihan muusta asiasta mainitsin tästä pentuasiasta. Minna naureskeli, että olivat juuri sinä aamuna puheneet Samin kanssa, että Sirulle pitäisi ottaa koirakaveri. Näin he sitten tahollaan jäivät miettimään mahdollista toista sijoituspennun ottamista. Minnalla ja Samillahan on meiltä jo Hazebad Lollypop Beau "Siru" sijoituksessa.

Siru on ensimmäinen Hazebad kennelin koira, joka on mennyt vieraalle sijoitukseen. Minulla on ollut aika korkea kynnys antaa pentua sijoitukseen, koska olen kuullut kaikenlaista negatiivista asiaa siitä. Aikaisemminkin meiltä oli kysytty pentua sijoitukseen, mutta emme ole antaneet. Joten Sirun kanssa päätimme kokeilla, mitä se pitää sisällään ja ehdotushan silloin aikanaan tuli meiltä Minnalle ja Samille, hehän olivat aluksi ostamassa meiltä koiraa. Ja kaikista parhaan sijoituskodin Siru sai. Minna ja Sami ovat tosi ihania ihmisiä ja ovat paneutuneet koiraan ja rotuun oikein perusteellisesti. Olemme saaneet heistä myös ihanat ystävät. Kävimme muutamia keskusteluja puhelimitse, ja sitten Minna ja Sami tulivat vielä meillä käymään ja keskustelemaan. Lopuksi sovimme, että stabypentu Hollannista tulee heille.

Vielä ei ole tiedossa mikä viidestä nartusta on tulossa Suomeen. Se selviää noin kolmen viikon kuluessa. Kasvattaja ottaa geenitestin pentueesta Tyypin 1 von Willlenbrandin taudista (vWD1) joka on useilla koiraroduilla esiintyvä perinnöllinen sairaus. Tätä tautia esiintyy myös Sabyhoun rodussa mutta NVSW Hollannissa ei kehoita kasvattajia testaamaan koiriaan. Tämä on toinen pentue Hollannissa joka testataan, myös emä ja isä on testattu. Ensimmäinen pentue joka testattiin Hollannissa oli meidän Beilan (Fan´t Tsjerkeriede kennel). Jälkeenpäin olen saanut tietooni, että stabeja kyllä Hollannissa testataan, mutta siitä ei niin puhuta siellä. Olemme luvanneet Beilan kasattajalle Marjolle, että Beilan ensimmäisen pentue sekä käytettävä uros testaan. Beilan tulos vWD1 testissä oli terve.

Nyt sitten alkaa kuumeinen matkasuunnittelu ja suuntaamme Hollantiin Minnan tai Samin kanssa syyskuun puolessa välissä hakemaan pentua.

Eihän ne bracot kuulemma kovin mielellään ui?

Viljasta on tullut oikea vesipeto. Aluksen sen uiminen oli aika huvittavaa, kun se polskutteli etutassuilla niin, että koko koiraa ei meniannut näkyä ollenkaan. Uiminen on tullut sittemmin sujuvaksi ja se noutaa damia yms vedestä varsin innokkaasti. Lisäksi Vilja tuo damin tai lelun hienosti rantaan asti, useinmiten heittäjän jalkoihin. Nyt viimeaikainen juttu on hyppiminen. Penkalta se saa ponnistettua oikein hienon loikan ja hyppää joskus tosi pitkälle. Ja tätä se tekisi vaikka kuinka kauan. Niin, energiaa Viljalla riittää....

Ja tässä taidonnäytteitä a´la bracco Vilja: