Minnan ja minun matka Hollantiin alkoi lauantai aamuna aikaisella ylösnousulla. Kello herätti meidät puoli kuuden aikaan. Sitten vaan valmistelemaan itseämme matkaa varten. Lentokoneemme lähti klo 8.15 ja olimme Hollannissa kymmenen jälkeen. Berthan ja Karinin ystävä Jack oli tullut hakemaan meitä lentokentältä. Näin aloitimme matkamme kohti Schoonhovenia. Lähes koko matkan ajan keskustelimme Jackin kanssa stabeista ja samalla hän kertoi paikoista joiden ohi ajelimme. Schipholin kentältä on noin tunnin matka Berthan ja Karinin luoksen Schoonhoveniin. Ajomatka sujui nopesta, niin paljon keskusteltavaa meillä oli Jackin kanssa. Hänellä on myös kenneli ja kaksi stabia.
Perillä Berthan ja Karinin luona oli pentueesta vielä Lili veljensä Stip´in kanssa jäljellä. Stipin uudet omistajat tekivät juuri lähtöä, ja oli mukava nähdä myös se. Berthan ja Karinin kenneliin kuuluu 15 vuotias stabi Lobke, Anke narttu, Jidske narttu (Lilin emä) sekä nuori uros Jelmer. Jelmer on Anken poika. Ja erittäin hyvän näköinen uros Jelmeristä on kasvamassa. Minä ihastuin Jelmeriin ja Jelmer kävi vähän väliä myös nuolemassa minun naamani. Ilmeisesti tunne oli molemmin puolinen:-))
Berthan ja Karinin kanssa vaihdoimme kuulumisia ja kertoilimme itsestämme ja he kertoivat koiristaan yms. Niin vierähti parisen tuntia. Pikku hiljaa tutustuimme Liliin ja se veit heti sydämemme. Välillä tuntui, että onko tämä tosiaankin totta:-)
Berta lähti koirien kanssa ulkoilemaan ja Minna ja minä suuntasimme kaupungille katsomaan maisemia ja vähän jaloittelemaan. Päivä oli lämmin, aurinkoinen ja erittäin kesäinen. Kun keväällä kävimme Hollannista hakemassa Beilan, niin silloin meillä oli kevät ja siellä täysi kesä. Tuntui kun aika olisi siellä pysähtynyt. Meillä on jo syksy mutta siellä on edelleenkin kesä!! Päätimme mennä lounaalle ja valitsimme terassin viehättävästä pienestä ravitolasta. Ruoka jonka tilasimme oli erittäin maittava. Sitten lähdimme vielä pienelle kierrokselle kaupungille.
Loppujen lopuksi meillä molemmilla oli jo kiire takaisin Lilin luokse, että ei oikein malttanut jäädä tekemään ostoksia.
Berthan ja Karinin luokse tultuamme teimme Lilistä tarvittavat paperit. Kaikki oli hienosti kunnossa, joten hyvillä mielin lähdimme kotimatkalle. Bertha ja Karin veivät meidät ystävällisesti takaisin Schipholin kentällä. Lili tassutteli reippaasti valtavan suurella lentokentällä. Bertha halusi varmistaa, että chek-in:issä ei tapahdu mitään ongelmaa ja jos niin kävisi niin hän olisi sitten apuna. Lili joutui kanssin kanssa vaakaan ja tyttö painoi kassin kanssa huimat 7,4 kg, huh. Hyvä että ei ollut liian painava, raja on 8 kg. On meillä aika iso narttupentu. Berthakin ravisteli päätä ja vähän ihmetteli, että onko hänen vai lentokentän vaaka väärässä. Viereinen virkailija ihasteli Liliä useaan otteeseen kun teimme matkaselvittelyjä.
Bertha ja Karin tulivat saattamaan meitä aina turvatarkastukseen asti. Kaikki oli kunnossa ja sitten oli hyvästien aika. Halasimme ja lupasimme olla yhteydessä heihin. Lupasimme lähettää heille vastaisuudessa kuvia Lilistä ja kertoilla aina välillä kuulumisia ja kuinka on mennyt. Ja kutsuimme heidät myös Suomeen vierailulle, ja saapi nähdä vaikka vielä tulevatkin:-)
Turvatarkastuksesta läpi ja sitten viimeiset vilkutukset Berthalle ja Karinille. Lähdimme kävelemään porttiamme kohti ja matkalla pysähdyimme ruokkimaan Lilin. Ohi kulkevat ihmiset ihastelivat pentua, tietysti niin suloinen meidän pikku Lili on.
Välillä Lili matkasi sylissä ja välillä itse kävellen. Schiphol´in kenttä on valtava joten turvatarkastuksesta oli yli 10 min matka portillemme josta lentomme lähti. Ja kuinka ollakkaan portilla lipuntarkastuksessa oli virkailija joka oli check-in´issä ihastellut Liliä. Hän ei millään meinannut päästää meitä koneeseen, vaan ihasteli ja silitteli pentua. Sanoi itse halauvansa myös tällaisen, vaikka sitten joskus Lilin pennun:-))) Lisäksi hän huikkasi, että oli järjestänyt meille privatti paikat. Vähän ihmettelimme mitä hän tarkoitti?? No, pianhan se selvisi. Lentokone ei ollut kovinkaan täynnä. He olivat laittaneet meidät viimeiseen penkkiriviin ja meidän välissä oli seuraaviin matkustajiin matkaa noin 4-5 penkkiriviä. Lentoemännät ihastelivat myös Liliä ja kävivät matkan aikana useaan kertaan juttelemassa kanssamme. Saimme myös luvan nostaa Lilin kassissa penkille lennon ajaksi. Pentu oli koko matkan ajan hiljaa, ei vinkumista tai haukkumista. Se oli tyytyväisenä kassissaan, välillä nukkuen pää ulkona ja välillä istuen ja pureskellen kuivattua herkkua jota Bertha oli antanut matkaan. Matka sujui siis hyvin ja olimme Suomessa noin kymmenen jälkeen illalla.
Lili ja kassi punnittavana lentokentällä
Sitten suuntasimme auton Minnalle ja näin alkoin Lilin matka Suomessa uuteen kotiinsa. Onneksi ajomatka oli lyhyt, vain puolisen tuntia ja se meni hienosti. Perillä Sami odotti malttamattomana Sirun kanssa. Minna meni ensin tervehtimään Sirun ja antoi sen haistella itseään. Minä tulin hetken päästä perästä Lilin kanssa. Siru haisteli Liliä kiinnostuneena ja otti sen vastaan erittäin nätisti. Sitten hetki kuulumisten vaihtoa ja nukkumaan. Olimme aika väsyneitä kun edellisen yönä emme olleet malttaneet mennä ajoissa nukkumaan. Siru oli käynyt perjantaina lonkka ja kyynärkuvissa ja kuvat lähtivät kennelliittoon lonkat A/A ja kyynärpäät 1/1. Siis suunnittelemaan Sirulle pentuja...... mutta vasta noin vuoden päästä, koska lähdemme Maailman Voittaja matkalle kesäkuussa 2010.
Minä jäin nukkumaan Sirun ja Lilin kanssa alakertaan. Lili nukkui suhteellisen rauhallisesti ja kömpi jossain aamun tunneilla viereeni johon käpertyi tyytyväisenä. Aamulla menin sitten Lilin kanssa pihalle kun Sami oli Sirun kanssa lenkillä ja voi sitä riemua kun sai juosta nurmella ja ottaa lehtiä suuhun ja tietysti kaivaakin!!
Myöhemmin aamupäivällä menivät Siru ja Lili yhdessä ulos ja siellä ne peuhasivat keskenään, vielä hieman maltillisesti kun vasta tutustuivat toisiina, mutta kyllä se vauhti siitä kasvaa vielä. Siru on erittäin varovainen Liliä kohtaan ja leikkiessään menee sen tasolle, ihanaa.
Sitten oli minun aikani lähteä kotiin ja jättää Lili sekä muu perhe tutustumaan toisiinsa. Berthaan ja Kariniin tulemme olemaan molemmat yhteydessä ja toivottavasti saamme heidät vielä joskus vierailulle Suomeen.
Lisää kuvia Lilistä
+k.jpg)
