Tervetuloa!: Sirun astutus ja mitenkäs se menikään!

Aloitan tämän Sirun astutuskertomuksen kertomalla vähän ensin taustoja. Olemme tähän mennessä kasvattaneet 10 pentuetta, joten jos Sirun pennutus onnistuu, niin se luonnollisesti on sitten 11:ta. Näistä kuusi pentuetta on saanut alkunsa keinosiemennyksellä ja neljä ihan luomuna. Syy keinosiemennyksiin on ollut ihan puhtaasti se, että olemme saaneet uutta verta tänne Suomen stabikantaan. Siemennykseen käytetyt urokset ovat olleet Tanskasta, Norjasta, Ruotsista ja Hollannista. Joten luonnollisesti nytkin ajattelin käyttää ulkomaista urosta. Keinosiemennykset ovat pääsääntöisesti menneet hyvin, mitä nyt pieniä jännitysmomentteja aina jokaiseen kertaan on liittynyt.

Mutta Siruun ja tähän kertaan mennäkseni. Etsintöjen jälkeen kun sitten löysin mielestäni sopivan uroksen ja jota pystyin vielä käydä tapaamassa Hollannissa, tuntui kaikki olevan hienosti aluillaan. Uroksen omistaja oli innolla mukana, ja hänen kanssaan oli helppo sopia kaikesta. Kun sitten Sirun juoksut alkoivat, Minna vei Sirun siitä 7 päivän kuluttua ensimmäiseen progesterinitestiin tiistaina 16.11. Tulos sen verran matala, että uusi testi torstaina 18.11. Vieläkin tarvittiin yksi proge testi ja se sovittiin lauantaiksi. Tuolloin eläinlääkäri jo vihjaili, että siemennys voi olla viikonloppuna. Lauantaina proge oli sitten sen verran korkea, että eläinlääkäri ilmoitti että siemennys on maanantaina. Hän vielä kysyi saammeko varmasti sperman Suomeen ja ajattelimme, että tottakai. Minä iloitsin tästä maanantaipäivästä ennen kaikkea siitä syystä, että aikaisemmin käyttämäni eläinlääkäri oli silloin töissä. Edellisen viikon hän oli ollut lomilla, mutta varaeläinlääkäri oli toki ollut tiedossa. Ei muuta kuin soitto Hollantiin, että Bikon tulee mennä sunnuntaina klinikalle sperman lypsyä varten. Ja näin tapahtuikin, mutta sitten tuli ensimmäinen pommi. Nimittäin Bikon omistaja Henk soitti Hollannista, että Bikolta ei oltu saatu lypsettyä spermaa vaikka olivat yrittäneet toista tuntia. Hän oli hyvin hyvin pahoillaan tapahtumasta, mutta näikin voi siis käydä.

Minna soitti minulle hädissään, että onko minulla varaurosta Sirulle. Enpä meinannut oikein käsittää mitä Minna tarkoittaa. Kun sitten selvisi, mitä oli tapahtunut, niin pikku paniikki iski. Ja voi, kaikki kun on oikein huonosti, niin minähän olin tietysti töissä. Joten kaikki kaatui Minnan niskaan. Koskaan en ollut aikaisemmin hommannut varaurosta, joten ei nytkään tullut mieleenikään, että se tulisi olla. Mutta kokemuksesta oppii ja viisastuu, meikäläinenkin:-) Siinä Minnan kanssa podittuamma päätettiin, että Minna soittaa ystävällemme Berthalle Hollantiin joskö hänellä olisi tietoa mistä saisimme toisen uroksen nyt heti menemään klinikalle. Ajatus minusta tuntui ihan mahdottomalta, eihän nyt mitenkään sunnuntai iltapäivänä, voi mistään saada ketään lähtetään koiransa kanssa sperman luovutukseen. Mutta epätoivoisena sitä yrittää kaikki.

Minna soitti pian minulle takaisin ja sanoi, että ei Bertha tiedä ketään toista urosta jota voisi pyytää. Ihan liian kiire, eihän siinä ehdi tutustua uroksen taustoihin yms. No, kiire kun oli, ystävämme Bertha tarjosi omaa urostaan Jelmeriä. Puhelimet kävivät kuumana minun Minnan ja Berthan välillä miettien ja pohtien mitä nyt tehdään. Lopulta päätettiin, että se on Jelmer. Jelmerin olemme tavanneet jo muutamia kertoja ja luonteeltaan Jelmer on mitä mahtavin. Lisäksi myös muutkin asiat oli meillä Jelmeristä tiedossa. Bertha lähti tuota pikaa ajamaan klinikalle Jelmerin kanssa ja haki vielä juoksuisen nartun mukaan varmistamaan asiaa.
Vihdoin piinaavan odottelun jälkeen saatiin sitten hyvä uutinen että oli onnistunut ja spermaa oli runsaasti.

Anton Jelmer fan de Moaie Hôvingen

Koska oli viikonloppu, Bertha joutui itse viemään sperman lentokentälle. Sitten seuraava pommi putosi niskaamme. Bertha soittaa epätoivoisena Schipholin lentokentältä Amsterdamista, että yksityishenkilö ei saa lähettää pakettia, vaan pitäisi laitta paketti kuljetusfirman kautta. Tällaista ei ole aikaisemmin tapahtunut ja en ensin meinannut edes ymmärtää mitä Bertha tarkoitti. Ihan uskomatonta kerta kaikkiaan, ja taas puheluita Suomen ja Hollannin välillä. Sellaista kuljetusfirmaa ei sitten löytynyt mikä olisi ollut sunnuntaina auki. Minna soitti myös Suomen pään rahtiin jos sieltä osaisivat auttaa, mutta ei tullut apuja. No eipä siinä auttanut muu kuin Berthan lähteä kallisarvoisen paketin kanssa kotiin. Soiteltiin kiivaasti edes takas ja Hollannissa myös Berthan ystävät auttoivat häntä.

Sitten nukkumaan levoton yö miten maanantai tulee menemään. Meillä oli aika eläinlääkärille klo 16 maanantaina aika siemennystä varten. Loppujen lopuksi paketti saatiin klo 13 lähtevään koneeseen ja se oli Suomessa 16.55. Eläinlääkärin kanssa piti vielä sopia uusia aika myöhäisemmäksi, ja onnistuihan se. Minna soitti jälleen rahtiin ja kysyi, että paketti varmaan on koneessa ja vahvistus saatiin. Nyt oli fiilikset korkealla, jee se on sittenkin tulossa. Maanantaina myöhemmin Bertha vielä soitti klinikalle kertoakseen miten paketin kanssa oli käynyt ja ihmetteli sitä kovasti. Sieltä vastattiin Berthalle, että kun ajat sinne ja sinne kohtaa rahtiterminaaliin siellä on paikka jonne voi 24h joka päivä jättää paketin...Kyllä Berthaa sapetti!!

Minna lähti kotoaan Sirun kanssa ajamaan lentokentän rahtiin josta sai pakettimme. Onneksi tämä sujui ongelmitta. Minä ajoin töistä kotiin ja sitten lähdin koiralauman kanssa ajelemaan kohti Mäntsälää. Olimme siellä puoli seitsemän aikaan ja jouduimme odottamaan koska heillä oli siellä koirien joukkolonkkakuvaus meneillään. Nyt vain odottelimme eläinlääkärin tulosta, sperman laadusta, ja kun se saatiin niin tulos oli laadultaan erinomaista ja sitä oli runsaasti.

Noin kahdeksan aikaan Siru pääsi siemennettäväksi. Aluksi eläinlääkäri yritti siementää Sirun ilman rahoitusta, mutta mitä syvemmälle hän skopillaan meni Siru alkoi rimpuilemaan ja tappelemaan vastaan. Joten Siru rauhoitettiin ja sen jälkeen voi sitä yrittämistä saada katetrin pää kohtuun. Aikaisemmin narttumme on pystytty siementämään ilman rauhoitusta ja se on sujunut varsin helpon oloisesti. Jollain on kestänyt vähän kauemmin kun toisella, mutta Siru olikin sitten ihan jotain muuta. Syynä oli tietysti myös se, että nukutuksessa oleva koira makaa pöydällä ja ilman nukutusta koira seisoo siinä. Joten työskentely on sen puolesta hankalampaa. Meinasi jo eläinlääkäriltäkin usko loppua, niin lähellä oli monen monituista kertaa, mutta ihan loppuun asti ei sitten katetria saanut. Katselimme Minnan kanssa toisiamme ja Minna pelkäsi että ei siitä sitten mitään tule. Mutta minä luotin täysin eläinlääkäriin ja ajattelin, että hän tekee kaikkensa että onnistuu ja niinhän siinä sitten kävi melkein tunnin yrittämisen jälkeen, huh huh! Kaikilta pääsi helpotuksen huokaus ja innostus palasi mieliimme. Siru heräteltiin ja sitten suuntasimme koteihimme. Nyt sitten jännityksellä odotellaan, josko kaikki olisi hyvin näistä vastoinkäymisistä huolimatta. Eli noin neljä viikkoa odotellaan ja sitten tiedämme onko Sirulle ja Jelmerille tulossa pikkustabeja.